slone/finugorbib · Datasets at Hugging Face

text stringlengths 0 4.31k	other stringlengths 0 542	lang stringclasses 13 values	other_lang stringclasses 3 values	verse_id float64 1 176 ⌀	book_chapter stringlengths 7 9	lang_code stringclasses 12 values	book_chapter_verse stringlengths 9 13 ⌀
ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.	He opened the pit of the abyss, and smoke went up out of the pit, like the smoke from a burning furnace. The sun and the air were darkened because of the smoke from the pit.	viena	eng	2	66_Rev09	krl	66_Rev09_2
Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.	Then out of the smoke came locusts on the earth, and power was given to them, as the scorpions of the earth have power.	viena	eng	3	66_Rev09	krl	66_Rev09_3
Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.	They were told that they should not hurt the grass of the earth, neither any green thing, neither any tree, but only those people who don’t have God’s seal on their foreheads.	viena	eng	4	66_Rev09	krl	66_Rev09_4
Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.	They were given power, not to kill them, but to torment them for five months. Their torment was like the torment of a scorpion when it strikes a person.	viena	eng	5	66_Rev09	krl	66_Rev09_5
Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.	In those days people will seek death, and will in no way find it. They will desire to die, and death will flee from them.	viena	eng	6	66_Rev09	krl	66_Rev09_6
Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,	The shapes of the locusts were like horses prepared for war. On their heads were something like golden crowns, and their faces were like people’s faces.	viena	eng	7	66_Rev09	krl	66_Rev09_7
ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.	They had hair like women’s hair, and their teeth were like those of lions.	viena	eng	8	66_Rev09	krl	66_Rev09_8
Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.	They had breastplates, like breastplates of iron. The sound of their wings was like the sound of chariots, or of many horses rushing to war.	viena	eng	9	66_Rev09	krl	66_Rev09_9
Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.	They have tails like those of scorpions, and stings. In their tails they have power to harm men for five months.	viena	eng	10	66_Rev09	krl	66_Rev09_10
Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.	They have over them as king the angel of the abyss. His name in Hebrew is “Abaddon”, but in Greek, he has the name “Apollyon”.	viena	eng	11	66_Rev09	krl	66_Rev09_11
Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.	The first woe is past. Behold, there are still two woes coming after this.	viena	eng	12	66_Rev09	krl	66_Rev09_12
Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.	The sixth angel sounded. I heard a voice from the horns of the golden altar which is before God,	viena	eng	13	66_Rev09	krl	66_Rev09_13
Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».	saying to the sixth angel who had the trumpet, “Free the four angels who are bound at the great river Euphrates!”	viena	eng	14	66_Rev09	krl	66_Rev09_14
Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.	The four angels were freed who had been prepared for that hour and day and month and year, so that they might kill one third of mankind.	viena	eng	15	66_Rev09	krl	66_Rev09_15
Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.	The number of the armies of the horsemen was two hundred million. I heard the number of them.	viena	eng	16	66_Rev09	krl	66_Rev09_16
Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.	Thus I saw the horses in the vision, and those who sat on them, having breastplates of fiery red, hyacinth blue, and sulfur yellow; and the horses’ heads resembled lions’ heads. Out of their mouths proceed fire, smoke, and sulfur.	viena	eng	17	66_Rev09	krl	66_Rev09_17
Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.	By these three plagues were one third of mankind killed: by the fire, the smoke, and the sulfur, which proceeded out of their mouths.	viena	eng	18	66_Rev09	krl	66_Rev09_18
Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.	For the power of the horses is in their mouths and in their tails. For their tails are like serpents, and have heads, and with them they harm.	viena	eng	19	66_Rev09	krl	66_Rev09_19
Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.	The rest of mankind, who were not killed with these plagues, didn’t repent of the works of their hands, that they wouldn’t worship demons, and the idols of gold, and of silver, and of brass, and of stone, and of wood; which can’t see, hear, or walk.	viena	eng	20	66_Rev09	krl	66_Rev09_20
Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.	They didn’t repent of their murders, their sorceries, their sexual immorality, or their thefts.	viena	eng	21	66_Rev09	krl	66_Rev09_21
Uuši Šana vienankarjalakši	Pyhä Raamattu (1933/1938)	viena	fin	null	66_Rev09	krl	null
IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA	Johanneksen ilmestys	viena	fin	null	66_Rev09	krl	null
Chapter 9	Luku 9	viena	fin	null	66_Rev09	krl	null
Viiješ anheli puhalti torveh. Šilloin mie nävin, jotta taivahašta oli kirvonnun muah tähti. Tähellä annettih pohjattoman kaivon avuan,	Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;	viena	fin	1	66_Rev09	krl	66_Rev09_1
ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.	ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.	viena	fin	2	66_Rev09	krl	66_Rev09_2
Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.	Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;	viena	fin	3	66_Rev09	krl	66_Rev09_3
Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.	ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.	viena	fin	4	66_Rev09	krl	66_Rev09_4
Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.	Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.	viena	fin	5	66_Rev09	krl	66_Rev09_5
Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.	Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.	viena	fin	6	66_Rev09	krl	66_Rev09_6
Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,	Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;	viena	fin	7	66_Rev09	krl	66_Rev09_7
ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.	ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.	viena	fin	8	66_Rev09	krl	66_Rev09_8
Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.	Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.	viena	fin	9	66_Rev09	krl	66_Rev09_9
Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.	Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.	viena	fin	10	66_Rev09	krl	66_Rev09_10
Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.	Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.	viena	fin	11	66_Rev09	krl	66_Rev09_11
Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.	Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen.	viena	fin	12	66_Rev09	krl	66_Rev09_12
Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.	Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,	viena	fin	13	66_Rev09	krl	66_Rev09_13
Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».	ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella".	viena	fin	14	66_Rev09	krl	66_Rev09_14
Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.	Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.	viena	fin	15	66_Rev09	krl	66_Rev09_15
Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.	Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.	viena	fin	16	66_Rev09	krl	66_Rev09_16
Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.	Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.	viena	fin	17	66_Rev09	krl	66_Rev09_17
Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.	Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.	viena	fin	18	66_Rev09	krl	66_Rev09_18
Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.	Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat.	viena	fin	19	66_Rev09	krl	66_Rev09_19
Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.	Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.	viena	fin	20	66_Rev09	krl	66_Rev09_20
Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.	He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.	viena	fin	21	66_Rev09	krl	66_Rev09_21
IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA	Откровение Иоанна	viena	rus	null	66_Rev09	krl	null
Chapter 9	Глава 9	viena	rus	null	66_Rev09	krl	null
Viiješ anheli puhalti torveh. Šilloin mie nävin, jotta taivahašta oli kirvonnun muah tähti. Tähellä annettih pohjattoman kaivon avuan,	Пятый Ангел вострубил, и я увидел звезду, падшую с неба на землю, и дан был ей ключ от кладязя бездны.	viena	rus	1	66_Rev09	krl	66_Rev09_1
ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.	Она отворила кладязь бездны, и вышел дым из кладязя, как дым из большой печи; и помрачилось солнце и воздух от дыма из кладязя.	viena	rus	2	66_Rev09	krl	66_Rev09_2
Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.	И из дыма вышла саранча на землю, и дана была ей власть, какую имеют земные скорпионы.	viena	rus	3	66_Rev09	krl	66_Rev09_3
Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.	И сказано было ей, чтобы не делала вреда траве земной, и никакой зелени, и никакому дереву, а только одним людям, которые не имеют печати Божией на челах своих.	viena	rus	4	66_Rev09	krl	66_Rev09_4
Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.	И дано ей не убивать их, а только мучить пять месяцев; и мучение от нее подобно мучению от скорпиона, когда ужалит человека.	viena	rus	5	66_Rev09	krl	66_Rev09_5
Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.	В те дни люди будут искать смерти, но не найдут ее; пожелают умереть, но смерть убежит от них.	viena	rus	6	66_Rev09	krl	66_Rev09_6
Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,	По виду своему саранча была подобна коням, приготовленным на войну; и на головах у ней как бы венцы, похожие на золотые, лица же ее--как лица человеческие;	viena	rus	7	66_Rev09	krl	66_Rev09_7
ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.	и волосы у ней--как волосы у женщин, а зубы у ней были, как у львов.	viena	rus	8	66_Rev09	krl	66_Rev09_8
Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.	На ней были брони, как бы брони железные, а шум от крыльев ее--как стук от колесниц, когда множество коней бежит на войну;	viena	rus	9	66_Rev09	krl	66_Rev09_9
Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.	у ней были хвосты, как у скорпионов, и в хвостах ее были жала; власть же ее была--вредить людям пять месяцев.	viena	rus	10	66_Rev09	krl	66_Rev09_10
Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.	Царем над собою она имела ангела бездны; имя ему по-- еврейски Аваддон, а по-гречески Аполлион.	viena	rus	11	66_Rev09	krl	66_Rev09_11
Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.	Одно горе прошло; вот, идут за ним еще два горя.	viena	rus	12	66_Rev09	krl	66_Rev09_12
Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.	Шестой Ангел вострубил, и я услышал один голос от четырех рогов золотого жертвенника, стоящего пред Богом,	viena	rus	13	66_Rev09	krl	66_Rev09_13
Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».	говоривший шестому Ангелу, имевшему трубу: освободи четырех Ангелов, связанных при великой реке Евфрате.	viena	rus	14	66_Rev09	krl	66_Rev09_14
Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.	И освобождены были четыре Ангела, приготовленные на час и день, и месяц и год, для того, чтобы умертвить третью часть людей.	viena	rus	15	66_Rev09	krl	66_Rev09_15
Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.	Число конного войска было две тьмы тем; и я слышал число его.	viena	rus	16	66_Rev09	krl	66_Rev09_16
Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.	Так видел я в видении коней и на них всадников, которые имели на себе брони огненные, гиацинтовые и серные; головы у коней--как головы у львов, и изо рта их выходил огонь, дым и сера.	viena	rus	17	66_Rev09	krl	66_Rev09_17
Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.	От этих трех язв, от огня, дыма и серы, выходящих изо рта их, умерла третья часть людей;	viena	rus	18	66_Rev09	krl	66_Rev09_18
Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.	ибо сила коней заключалась во рту их и в хвостах их; а хвосты их были подобны змеям, и имели головы, и ими они вредили.	viena	rus	19	66_Rev09	krl	66_Rev09_19
Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.	Прочие же люди, которые не умерли от этих язв, не раскаялись в делах рук своих, так чтобы не поклоняться бесам и золотым, серебряным, медным, каменным и деревянным идолам, которые не могут ни видеть, ни слышать, ни ходить.	viena	rus	20	66_Rev09	krl	66_Rev09_20
Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.	И не раскаялись они в убийствах своих, ни в чародействах своих, ни в блудодеянии своем, ни в воровстве своем.	viena	rus	21	66_Rev09	krl	66_Rev09_21
Uuši Šana vienankarjalakši	World English Bible	viena	eng	null	66_Rev10	krl	null
IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA	Revelation	viena	eng	null	66_Rev10	krl	null
Chapter 10	Chapter 10	viena	eng	null	66_Rev10	krl	null
Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.	I saw a mighty angel coming down out of the sky, clothed with a cloud. A rainbow was on his head. His face was like the sun, and his feet like pillars of fire.	viena	eng	1	66_Rev10	krl	66_Rev10_1
Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.	He had in his hand a little open book. He set his right foot on the sea, and his left on the land.	viena	eng	2	66_Rev10	krl	66_Rev10_2
Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.	He cried with a loud voice, as a lion roars. When he cried, the seven thunders uttered their voices.	viena	eng	3	66_Rev10	krl	66_Rev10_3
Kun nämä šeiččemen ukkoista oli jyrissen paistu, mie rupesin kirjuttamah. Ka šiitä kuulin taivahašta iänen, mi šano miula: «Pie peitošša še, mitä šeiččemen ukkoista pakasi. Elä kirjuta šitä muistih.»	When the seven thunders sounded, I was about to write; but I heard a voice from the sky saying, “Seal up the things which the seven thunders said, and don’t write them.”	viena	eng	4	66_Rev10	krl	66_Rev10_4
Anheli, kumpasen nävin šeisomašša meren ta muan piällä, nošti kiän taivašta kohti.	The angel whom I saw standing on the sea and on the land lifted up his right hand to the sky,	viena	eng	5	66_Rev10	krl	66_Rev10_5
Hiän pošiutu Šen nimellä, ken eläy ilmasen ijän, Šen, ken luati taivahan, muan ta meren ta kaiken, mitä niissä on. Hiän šano näin: «Aika on lopušša.	and swore by him who lives forever and ever, who created heaven and the things that are in it, the earth and the things that are in it, and the sea and the things that are in it, that there will no longer be delay,	viena	eng	6	66_Rev10	krl	66_Rev10_6
Tulou päivä, konša šeiččemeš anheli noštau oman torven ta puhaltau šiih. Šilloin käy toteh Jumalan peitošša pietty meininki. Tapahtuu juuri niin, kuin Hiän ilmotti omilla käškyläisilläh, Jumalan viessintuojilla.»	but in the days of the voice of the seventh angel, when he is about to sound, then the mystery of God is finished, as he declared to his servants, the prophets.	viena	eng	7	66_Rev10	krl	66_Rev10_7
Iäni, kumpasen mie jo aikasempah kuulin taivahašta, rupesi tuaš pakajamah miula ta šano: «Mäne tuon anhelin luo, mi šeisou meren ta muan piällä, ta ota avattu kirjakiärö hänen kiäštä».	The voice which I heard from heaven, again speaking with me, said, “Go, take the book which is open in the hand of the angel who stands on the sea and on the land.”	viena	eng	8	66_Rev10	krl	66_Rev10_8
Mie mänin anhelin luo ta šanoin hänellä: «Anna kiärö miula». Hiän vaštasi: «Ota ta šyö še. Še on karkie vačaššaš, vain šuuššaš še maistuu makielta kuin mesi.»	I went to the angel, telling him to give me the little book. He said to me, “Take it, and eat it. It will make your stomach bitter, but in your mouth it will be as sweet as honey.”	viena	eng	9	66_Rev10	krl	66_Rev10_9
Mie otin kiärön anhelin kiäštä ta šöin šen. Še maistu miun šuušša makielta kuin mesi, ka konša šöin šen, vačašša tuntu karkielta.	I took the little book out of the angel’s hand, and ate it. It was as sweet as honey in my mouth. When I had eaten it, my stomach was made bitter.	viena	eng	10	66_Rev10	krl	66_Rev10_10
Hiän šano miula: «Tuaš šiun pitäy einuštua, mitä tulou muailman kanšoilla, mailla, kielillä ta čuariloilla».	They told me, “You must prophesy again over many peoples, nations, languages, and kings.”	viena	eng	11	66_Rev10	krl	66_Rev10_11
Uuši Šana vienankarjalakši	Pyhä Raamattu (1933/1938)	viena	fin	null	66_Rev10	krl	null
IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA	Johanneksen ilmestys	viena	fin	null	66_Rev10	krl	null
Chapter 10	Luku 10	viena	fin	null	66_Rev10	krl	null
Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.	Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,	viena	fin	1	66_Rev10	krl	66_Rev10_1
Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.	ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle	viena	fin	2	66_Rev10	krl	66_Rev10_2
Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.	ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.	viena	fin	3	66_Rev10	krl	66_Rev10_3
Kun nämä šeiččemen ukkoista oli jyrissen paistu, mie rupesin kirjuttamah. Ka šiitä kuulin taivahašta iänen, mi šano miula: «Pie peitošša še, mitä šeiččemen ukkoista pakasi. Elä kirjuta šitä muistih.»	Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita".	viena	fin	4	66_Rev10	krl	66_Rev10_4
Anheli, kumpasen nävin šeisomašša meren ta muan piällä, nošti kiän taivašta kohti.	Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti	viena	fin	5	66_Rev10	krl	66_Rev10_5
Hiän pošiutu Šen nimellä, ken eläy ilmasen ijän, Šen, ken luati taivahan, muan ta meren ta kaiken, mitä niissä on. Hiän šano näin: «Aika on lopušša.	ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,	viena	fin	6	66_Rev10	krl	66_Rev10_6
Tulou päivä, konša šeiččemeš anheli noštau oman torven ta puhaltau šiih. Šilloin käy toteh Jumalan peitošša pietty meininki. Tapahtuu juuri niin, kuin Hiän ilmotti omilla käškyläisilläh, Jumalan viessintuojilla.»	vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.	viena	fin	7	66_Rev10	krl	66_Rev10_7
Iäni, kumpasen mie jo aikasempah kuulin taivahašta, rupesi tuaš pakajamah miula ta šano: «Mäne tuon anhelin luo, mi šeisou meren ta muan piällä, ta ota avattu kirjakiärö hänen kiäštä».	Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä".	viena	fin	8	66_Rev10	krl	66_Rev10_8
Mie mänin anhelin luo ta šanoin hänellä: «Anna kiärö miula». Hiän vaštasi: «Ota ta šyö še. Še on karkie vačaššaš, vain šuuššaš še maistuu makielta kuin mesi.»	Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja".	viena	fin	9	66_Rev10	krl	66_Rev10_9
Mie otin kiärön anhelin kiäštä ta šöin šen. Še maistu miun šuušša makielta kuin mesi, ka konša šöin šen, vačašša tuntu karkielta.	Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.	viena	fin	10	66_Rev10	krl	66_Rev10_10
Hiän šano miula: «Tuaš šiun pitäy einuštua, mitä tulou muailman kanšoilla, mailla, kielillä ta čuariloilla».	Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".	viena	fin	11	66_Rev10	krl	66_Rev10_11
IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA	Откровение Иоанна	viena	rus	null	66_Rev10	krl	null
Chapter 10	Глава 10	viena	rus	null	66_Rev10	krl	null
Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.	И видел я другого Ангела сильного, сходящего с неба, облеченного облаком; над головою его была радуга, и лице его как солнце, и ноги его как столпы огненные,	viena	rus	1	66_Rev10	krl	66_Rev10_1
Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.	в руке у него была книжка раскрытая. И поставил он правую ногу свою на море, а левую на землю,	viena	rus	2	66_Rev10	krl	66_Rev10_2
Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.	и воскликнул громким голосом, как рыкает лев; и когда он воскликнул, тогда семь громов проговорили голосами своими.	viena	rus	3	66_Rev10	krl	66_Rev10_3

ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.

He opened the pit of the abyss, and smoke went up out of the pit, like the smoke from a burning furnace. The sun and the air were darkened because of the smoke from the pit.

viena

eng

2

66_Rev09

krl

66_Rev09_2

Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.

Then out of the smoke came locusts on the earth, and power was given to them, as the scorpions of the earth have power.

viena

eng

3

66_Rev09

krl

66_Rev09_3

Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.

They were told that they should not hurt the grass of the earth, neither any green thing, neither any tree, but only those people who don’t have God’s seal on their foreheads.

viena

eng

4

66_Rev09

krl

66_Rev09_4

Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.

They were given power, not to kill them, but to torment them for five months. Their torment was like the torment of a scorpion when it strikes a person.

viena

eng

5

66_Rev09

krl

66_Rev09_5

Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.

In those days people will seek death, and will in no way find it. They will desire to die, and death will flee from them.

viena

eng

6

66_Rev09

krl

66_Rev09_6

Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,

The shapes of the locusts were like horses prepared for war. On their heads were something like golden crowns, and their faces were like people’s faces.

viena

eng

7

66_Rev09

krl

66_Rev09_7

ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.

They had hair like women’s hair, and their teeth were like those of lions.

viena

eng

8

66_Rev09

krl

66_Rev09_8

Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.

They had breastplates, like breastplates of iron. The sound of their wings was like the sound of chariots, or of many horses rushing to war.

viena

eng

9

66_Rev09

krl

66_Rev09_9

Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.

They have tails like those of scorpions, and stings. In their tails they have power to harm men for five months.

viena

eng

10

66_Rev09

krl

66_Rev09_10

Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.

They have over them as king the angel of the abyss. His name in Hebrew is “Abaddon”, but in Greek, he has the name “Apollyon”.

viena

eng

11

66_Rev09

krl

66_Rev09_11

Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.

The first woe is past. Behold, there are still two woes coming after this.

viena

eng

12

66_Rev09

krl

66_Rev09_12

Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.

The sixth angel sounded. I heard a voice from the horns of the golden altar which is before God,

viena

eng

13

66_Rev09

krl

66_Rev09_13

Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».

saying to the sixth angel who had the trumpet, “Free the four angels who are bound at the great river Euphrates!”

viena

eng

14

66_Rev09

krl

66_Rev09_14

Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.

The four angels were freed who had been prepared for that hour and day and month and year, so that they might kill one third of mankind.

viena

eng

15

66_Rev09

krl

66_Rev09_15

Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.

The number of the armies of the horsemen was two hundred million. I heard the number of them.

viena

eng

16

66_Rev09

krl

66_Rev09_16

Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.

Thus I saw the horses in the vision, and those who sat on them, having breastplates of fiery red, hyacinth blue, and sulfur yellow; and the horses’ heads resembled lions’ heads. Out of their mouths proceed fire, smoke, and sulfur.

viena

eng

17

66_Rev09

krl

66_Rev09_17

Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.

By these three plagues were one third of mankind killed: by the fire, the smoke, and the sulfur, which proceeded out of their mouths.

viena

eng

18

66_Rev09

krl

66_Rev09_18

Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.

For the power of the horses is in their mouths and in their tails. For their tails are like serpents, and have heads, and with them they harm.

viena

eng

19

66_Rev09

krl

66_Rev09_19

Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.

The rest of mankind, who were not killed with these plagues, didn’t repent of the works of their hands, that they wouldn’t worship demons, and the idols of gold, and of silver, and of brass, and of stone, and of wood; which can’t see, hear, or walk.

viena

eng

20

66_Rev09

krl

66_Rev09_20

Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.

They didn’t repent of their murders, their sorceries, their sexual immorality, or their thefts.

viena

eng

21

66_Rev09

krl

66_Rev09_21

Uuši Šana vienankarjalakši

Pyhä Raamattu (1933/1938)

viena

fin

null

66_Rev09

krl

null

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Johanneksen ilmestys

viena

fin

null

66_Rev09

krl

null

Chapter 9

Luku 9

viena

fin

null

66_Rev09

krl

null

Viiješ anheli puhalti torveh. Šilloin mie nävin, jotta taivahašta oli kirvonnun muah tähti. Tähellä annettih pohjattoman kaivon avuan,

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;

viena

fin

1

66_Rev09

krl

66_Rev09_1

ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.

ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.

viena

fin

2

66_Rev09

krl

66_Rev09_2

Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.

Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;

viena

fin

3

66_Rev09

krl

66_Rev09_3

Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.

ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

viena

fin

4

66_Rev09

krl

66_Rev09_4

Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.

Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.

viena

fin

5

66_Rev09

krl

66_Rev09_5

Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.

Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.

viena

fin

6

66_Rev09

krl

66_Rev09_6

Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,

Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;

viena

fin

7

66_Rev09

krl

66_Rev09_7

ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.

ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.

viena

fin

8

66_Rev09

krl

66_Rev09_8

Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.

Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.

viena

fin

9

66_Rev09

krl

66_Rev09_9

Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.

Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.

viena

fin

10

66_Rev09

krl

66_Rev09_10

Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.

Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.

viena

fin

11

66_Rev09

krl

66_Rev09_11

Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.

Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen.

viena

fin

12

66_Rev09

krl

66_Rev09_12

Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.

Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,

viena

fin

13

66_Rev09

krl

66_Rev09_13

Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».

ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella".

viena

fin

14

66_Rev09

krl

66_Rev09_14

Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.

Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.

viena

fin

15

66_Rev09

krl

66_Rev09_15

Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.

Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.

viena

fin

16

66_Rev09

krl

66_Rev09_16

Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.

Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.

viena

fin

17

66_Rev09

krl

66_Rev09_17

Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.

Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.

viena

fin

18

66_Rev09

krl

66_Rev09_18

Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.

Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat.

viena

fin

19

66_Rev09

krl

66_Rev09_19

Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.

Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.

viena

fin

20

66_Rev09

krl

66_Rev09_20

Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.

He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.

viena

fin

21

66_Rev09

krl

66_Rev09_21

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Откровение Иоанна

viena

rus

null

66_Rev09

krl

null

Chapter 9

Глава 9

viena

rus

null

66_Rev09

krl

null

Viiješ anheli puhalti torveh. Šilloin mie nävin, jotta taivahašta oli kirvonnun muah tähti. Tähellä annettih pohjattoman kaivon avuan,

Пятый Ангел вострубил, и я увидел звезду, падшую с неба на землю, и дан был ей ключ от кладязя бездны.

viena

rus

1

66_Rev09

krl

66_Rev09_1

ta še avasi tuon pohjattoman kaivon. Kaivošta nousi šavuo niin kuin šuurešta kiukuašta, ta šavu pimenti päiväsen ta ilman.

Она отворила кладязь бездны, и вышел дым из кладязя, как дым из большой печи; и помрачилось солнце и воздух от дыма из кладязя.

viena

rus

2

66_Rev09

krl

66_Rev09_2

Šavušta levisi muan piällä rašvakattija, ta niillä annettih šama valta kuin on skorpioniloilla muan piällä.

И из дыма вышла саранча на землю, и дана была ей власть, какую имеют земные скорпионы.

viena

rus

3

66_Rev09

krl

66_Rev09_3

Rašvakattiloilla šanottih, jotta niijen ei šua pilata muan heinyä eikä mitänä vihantua eikä yhtänä puuta. Ne šuatih valta muokata vain niitä ihmisie, kellä ei ole očašša Jumalan pečattie.

И сказано было ей, чтобы не делала вреда траве земной, и никакой зелени, и никакому дереву, а только одним людям, которые не имеют печати Божией на челах своих.

viena

rus

4

66_Rev09

krl

66_Rev09_4

Heitäki rašvakatit ei šuatu tappua, vain piinata viisi kuuta. Tuška, min ne ihmisellä tuuvvah, on šamanmoini kuin skorpionin pisson tuška.

И дано ей не убивать их, а только мучить пять месяцев; и мучение от нее подобно мучению от скорпиона, когда ужалит человека.

viena

rus

5

66_Rev09

krl

66_Rev09_5

Niinä päivinä ihmiset ečitäh šurmua, ka ei löyvetä. Heijän himottais kuolla, vain kuoloma pakenou heistä.

В те дни люди будут искать смерти, но не найдут ее; пожелают умереть, но смерть убежит от них.

viena

rus

6

66_Rev09

krl

66_Rev09_6

Rašvakatit oltih šotah varuššettujen heposien näköset. Niillä oli piäššä kullanväriset venčat. Niijen nuamat oltih kuin ihmisen näkö,

По виду своему саранча была подобна коням, приготовленным на войну; и на головах у ней как бы венцы, похожие на золотые, лица же ее--как лица человеческие;

viena

rus

7

66_Rev09

krl

66_Rev09_7

ta niillä oli pitkä tukka niin kuin naisilla. Niijen hampahat oltih kuin leijonan hampahat.

и волосы у ней--как волосы у женщин, а зубы у ней были, как у львов.

viena

rus

8

66_Rev09

krl

66_Rev09_8

Niillä oli rintašuojat, mit oltih kuin rautua. Niijen šiivistä läksi šemmoni jymineh kuin šotakärryistä, kumpasie monet heposet vejetäh täyttä laukkua.

На ней были брони, как бы брони железные, а шум от крыльев ее--как стук от колесниц, когда множество коней бежит на войну;

viena

rus

9

66_Rev09

krl

66_Rev09_9

Niillä oli häntä ta hännäššä pissin niin kuin skorpioniloilla. Niillä oli valta kiušata ihmisie viisi kuuta.

у ней были хвосты, как у скорпионов, и в хвостах ее были жала; власть же ее была--вредить людям пять месяцев.

viena

rus

10

66_Rev09

krl

66_Rev09_10

Niijen čuarina oli pohjattoman kaivon anheli, šen jevreinkielini nimi on Avaddon, kreikankielini Apollion*a.

Царем над собою она имела ангела бездны; имя ему по-- еврейски Аваддон, а по-гречески Аполлион.

viena

rus

11

66_Rev09

krl

66_Rev09_11

Enšimmäiseštä kor'ašta piäsimä. No šen jälkeh tulou vielä kakši kor'ua.

Одно горе прошло; вот, идут за ним еще два горя.

viena

rus

12

66_Rev09

krl

66_Rev09_12

Kuuvveš anheli puhalti torveh. Jumalan ieššä oli kultani alttari, ta mie kuulin iänen, mi tuli šen alttarin nelläštä šarvešta.

Шестой Ангел вострубил, и я услышал один голос от четырех рогов золотого жертвенника, стоящего пред Богом,

viena

rus

13

66_Rev09

krl

66_Rev09_13

Še iäni pakasi kuuvvennella anhelilla, mi šoitti torvie. Še šano näin: «Piäššä irti ne nellä anhelie, kumpaset ollah rauvoissa šuuren Jefrat-joven rannalla».

говоривший шестому Ангелу, имевшему трубу: освободи четырех Ангелов, связанных при великой реке Евфрате.

viena

rus

14

66_Rev09

krl

66_Rev09_14

Niin piäššettih irti ne nellä anhelie, kumpaset oltih valmehina tätä tuntie, päivyä, kuuta ta vuotta vaššen: niijen piti šurmata kolmaš oša kaikista ihmisistä.

И освобождены были четыре Ангела, приготовленные на час и день, и месяц и год, для того, чтобы умертвить третью часть людей.

viena

rus

15

66_Rev09

krl

66_Rev09_15

Niillä oli raččuväkie kakšikymmentätuhatta kertua kymmenentuhatta mieštä; mie kuulin heijän luvun.

Число конного войска было две тьмы тем; и я слышал число его.

viena

rus

16

66_Rev09

krl

66_Rev09_16

Mie nävin, jotta heposet ta račaštajat oltih tämmösie: račaštajilla oli tuliruškiet, šavunšiniset ta rikinkeltaset rintašuojat. A heposilla oli kuin leijonan piä ta niijen šuušta tuli tulta, šavuo ta rikin kačkuo.

Так видел я в видении коней и на них всадников, которые имели на себе брони огненные, гиацинтовые и серные; головы у коней--как головы у львов, и изо рта их выходил огонь, дым и сера.

viena

rus

17

66_Rev09

krl

66_Rev09_17

Näih kolmeh vahinkoh – tuleh, šavuh ta rikin kačkuh, kumpasie heposien šuušta tuli – kuoli kolmaš oša ihmisistä.

От этих трех язв, от огня, дыма и серы, выходящих изо рта их, умерла третья часть людей;

viena

rus

18

66_Rev09

krl

66_Rev09_18

Heposien voima oli niijen šuušša ta hännäššä. Hännät oltih kuin myrkkymavot, ta niillä oli piät, kumpasilla ne ruattih ihmisillä pahua.

ибо сила коней заключалась во рту их и в хвостах их; а хвосты их были подобны змеям, и имели головы, и ими они вредили.

viena

rus

19

66_Rev09

krl

66_Rev09_19

Loppuset ihmiset, mit ei kuoltu näih vahinkoih, ei kuitenki kiännytty pois omien käsien luajokšista. Hyö entiselläh kumarrettih piessoilla ta valehjumalilla, mit hyö oli luajittu kullašta, hopiešta, vašešta, kiveštä ta puušta. Ne ei voija nähä, ei kuulla, ei kävellä.

Прочие же люди, которые не умерли от этих язв, не раскаялись в делах рук своих, так чтобы не поклоняться бесам и золотым, серебряным, медным, каменным и деревянным идолам, которые не могут ни видеть, ни слышать, ни ходить.

viena

rus

20

66_Rev09

krl

66_Rev09_20

Hyö ei kiännytty riähistä, ei heitetty ihmisien tappamista, ei tietovuintua, ei huorin elämistä, ei varaštamista.

И не раскаялись они в убийствах своих, ни в чародействах своих, ни в блудодеянии своем, ни в воровстве своем.

viena

rus

21

66_Rev09

krl

66_Rev09_21

Uuši Šana vienankarjalakši

World English Bible

viena

eng

null

66_Rev10

krl

null

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Revelation

viena

eng

null

66_Rev10

krl

null

Chapter 10

viena

eng

null

66_Rev10

krl

null

Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.

I saw a mighty angel coming down out of the sky, clothed with a cloud. A rainbow was on his head. His face was like the sun, and his feet like pillars of fire.

viena

eng

1

66_Rev10

krl

66_Rev10_1

Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.

He had in his hand a little open book. He set his right foot on the sea, and his left on the land.

viena

eng

2

66_Rev10

krl

66_Rev10_2

Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.

He cried with a loud voice, as a lion roars. When he cried, the seven thunders uttered their voices.

viena

eng

3

66_Rev10

krl

66_Rev10_3

Kun nämä šeiččemen ukkoista oli jyrissen paistu, mie rupesin kirjuttamah. Ka šiitä kuulin taivahašta iänen, mi šano miula: «Pie peitošša še, mitä šeiččemen ukkoista pakasi. Elä kirjuta šitä muistih.»

When the seven thunders sounded, I was about to write; but I heard a voice from the sky saying, “Seal up the things which the seven thunders said, and don’t write them.”

viena

eng

4

66_Rev10

krl

66_Rev10_4

Anheli, kumpasen nävin šeisomašša meren ta muan piällä, nošti kiän taivašta kohti.

The angel whom I saw standing on the sea and on the land lifted up his right hand to the sky,

viena

eng

5

66_Rev10

krl

66_Rev10_5

Hiän pošiutu Šen nimellä, ken eläy ilmasen ijän, Šen, ken luati taivahan, muan ta meren ta kaiken, mitä niissä on. Hiän šano näin: «Aika on lopušša.

and swore by him who lives forever and ever, who created heaven and the things that are in it, the earth and the things that are in it, and the sea and the things that are in it, that there will no longer be delay,

viena

eng

6

66_Rev10

krl

66_Rev10_6

Tulou päivä, konša šeiččemeš anheli noštau oman torven ta puhaltau šiih. Šilloin käy toteh Jumalan peitošša pietty meininki. Tapahtuu juuri niin, kuin Hiän ilmotti omilla käškyläisilläh, Jumalan viessintuojilla.»

but in the days of the voice of the seventh angel, when he is about to sound, then the mystery of God is finished, as he declared to his servants, the prophets.

viena

eng

7

66_Rev10

krl

66_Rev10_7

Iäni, kumpasen mie jo aikasempah kuulin taivahašta, rupesi tuaš pakajamah miula ta šano: «Mäne tuon anhelin luo, mi šeisou meren ta muan piällä, ta ota avattu kirjakiärö hänen kiäštä».

The voice which I heard from heaven, again speaking with me, said, “Go, take the book which is open in the hand of the angel who stands on the sea and on the land.”

viena

eng

8

66_Rev10

krl

66_Rev10_8

Mie mänin anhelin luo ta šanoin hänellä: «Anna kiärö miula». Hiän vaštasi: «Ota ta šyö še. Še on karkie vačaššaš, vain šuuššaš še maistuu makielta kuin mesi.»

I went to the angel, telling him to give me the little book. He said to me, “Take it, and eat it. It will make your stomach bitter, but in your mouth it will be as sweet as honey.”

viena

eng

9

66_Rev10

krl

66_Rev10_9

Mie otin kiärön anhelin kiäštä ta šöin šen. Še maistu miun šuušša makielta kuin mesi, ka konša šöin šen, vačašša tuntu karkielta.

I took the little book out of the angel’s hand, and ate it. It was as sweet as honey in my mouth. When I had eaten it, my stomach was made bitter.

viena

eng

10

66_Rev10

krl

66_Rev10_10

Hiän šano miula: «Tuaš šiun pitäy einuštua, mitä tulou muailman kanšoilla, mailla, kielillä ta čuariloilla».

They told me, “You must prophesy again over many peoples, nations, languages, and kings.”

viena

eng

11

66_Rev10

krl

66_Rev10_11

Uuši Šana vienankarjalakši

Pyhä Raamattu (1933/1938)

viena

fin

null

66_Rev10

krl

null

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Johanneksen ilmestys

viena

fin

null

66_Rev10

krl

null

Chapter 10

Luku 10

viena

fin

null

66_Rev10

krl

null

Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.

Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,

viena

fin

1

66_Rev10

krl

66_Rev10_1

Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.

ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

viena

fin

2

66_Rev10

krl

66_Rev10_2

Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.

ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.

viena

fin

3

66_Rev10

krl

66_Rev10_3

Kun nämä šeiččemen ukkoista oli jyrissen paistu, mie rupesin kirjuttamah. Ka šiitä kuulin taivahašta iänen, mi šano miula: «Pie peitošša še, mitä šeiččemen ukkoista pakasi. Elä kirjuta šitä muistih.»

Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita".

viena

fin

4

66_Rev10

krl

66_Rev10_4

Anheli, kumpasen nävin šeisomašša meren ta muan piällä, nošti kiän taivašta kohti.

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

viena

fin

5

66_Rev10

krl

66_Rev10_5

Hiän pošiutu Šen nimellä, ken eläy ilmasen ijän, Šen, ken luati taivahan, muan ta meren ta kaiken, mitä niissä on. Hiän šano näin: «Aika on lopušša.

ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

viena

fin

6

66_Rev10

krl

66_Rev10_6

Tulou päivä, konša šeiččemeš anheli noštau oman torven ta puhaltau šiih. Šilloin käy toteh Jumalan peitošša pietty meininki. Tapahtuu juuri niin, kuin Hiän ilmotti omilla käškyläisilläh, Jumalan viessintuojilla.»

vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

viena

fin

7

66_Rev10

krl

66_Rev10_7

Iäni, kumpasen mie jo aikasempah kuulin taivahašta, rupesi tuaš pakajamah miula ta šano: «Mäne tuon anhelin luo, mi šeisou meren ta muan piällä, ta ota avattu kirjakiärö hänen kiäštä».

Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä".

viena

fin

8

66_Rev10

krl

66_Rev10_8

Mie mänin anhelin luo ta šanoin hänellä: «Anna kiärö miula». Hiän vaštasi: «Ota ta šyö še. Še on karkie vačaššaš, vain šuuššaš še maistuu makielta kuin mesi.»

Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja".

viena

fin

9

66_Rev10

krl

66_Rev10_9

Mie otin kiärön anhelin kiäštä ta šöin šen. Še maistu miun šuušša makielta kuin mesi, ka konša šöin šen, vačašša tuntu karkielta.

Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.

viena

fin

10

66_Rev10

krl

66_Rev10_10

Hiän šano miula: «Tuaš šiun pitäy einuštua, mitä tulou muailman kanšoilla, mailla, kielillä ta čuariloilla».

Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".

viena

fin

11

66_Rev10

krl

66_Rev10_11

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Откровение Иоанна

viena

rus

null

66_Rev10

krl

null

Chapter 10

Глава 10

viena

rus

null

66_Rev10

krl

null

Šiitä mie tuaš nävin uuvven, väkövän anhelin, kumpani laškeutu taivahašta. Hänellä vuattiena oli pilvi ta hänen piän piällä oli ukonkuari. Hänen näkö oli kuin päiväni ta hänen jalat kuin tulipaččahat.

И видел я другого Ангела сильного, сходящего с неба, облеченного облаком; над головою его была радуга, и лице его как солнце, и ноги его как столпы огненные,

viena

rus

1

66_Rev10

krl

66_Rev10_1

Kiäššä hänellä oli pieni avattu kirjakiärö. Hiän laški oikien jalan meren piällä, vašemen mualla.

в руке у него была книжка раскрытая. И поставил он правую ногу свою на море, а левую на землю,

viena

rus

2

66_Rev10

krl

66_Rev10_2

Hiän karjahti lujalla iänellä, niin kuin leijona ois ärjyn. Kušša hiän karjahti, šeiččemen ukkoista pakasi jyräkällä iänellä.

и воскликнул громким голосом, как рыкает лев; и когда он воскликнул, тогда семь громов проговорили голосами своими.

viena

rus

3

66_Rev10

krl

66_Rev10_3